*

MattiNikama Ekologista hyvinvointia kaikille.

Politiikan paradoksit

  • Politiikan paradoksit
  • Politiikan paradoksit

Suomalainen poliittinen edustuksellinen järjestelmä vaikuttaa paperilla selkeältä. Valtuustoihin ja eduskuntaan valitaan ihmisiä, jotka edustavat mahdollisimman monipuolisesti kaikenlaisten kansanlaisten ja kansanryhmien ääntä. Todellisuudessa asia ei toimikaan näin ideaalisti. Poliitikkojen saama vallan legitimointi ei ole niin laajaa, kuin se voisi tai sen tulisi olla. Kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia rajoitetaan radikaalisti, kun edustuksellinen järjestelmä on kansalaisilta kaukana ja piilossa. On monien valtaapitävien intressi, ettei ihmisiä edes tahdota voimaannuttaa. Tämä on paradoksista ja sotii edustuksellisen järjestelmän ideaa ja oikeutusta vastaan.

Äänestäminen ei ole mikään autuaaksi tekevä toimenpide. On kuitenkin asiallista kiinnittää huomioita siihen, että valtava joukko äänioikeutettuja ihmisiä jättää käyttämättä mielipidevaltaansa. On paradoksista, etteivät monet ihmiset tahdo toimia tavalla, joka on heidän omaksi hyväksi. Ainakin näennäisesti. Se voi olla täysin oikeutettua ja tarpeellista, mutta kuitenkin huolestuttavaa, jos heikossa asemassa olevat ihmiset jättävät joukolla äänensä kuulumattomiin. Heitä tulisi kuulla siitä huolimatta, että he eivät päätä äänestää. Äänestäminen saattaa tuntua monista ihmisistä merkityksettömältä. Yksitäisellä äänellä ei ole juurikaan vaikutusta. Entistä pienemmäksi sen tekee, että äänivallan käyttämistä säätelee normi, jonka mukaan omasta äänestämisestänsä ei tule julkisesti puhua. Tämä on aivan absurdia. Politiikka tahdotaan pitää poissa muun muassa kouluista ja työpaikoista. Tämä on mekanismi, joilla tahdotaan jähmettää valtaa niille, joilla sitä jo on

Ne, joilla on lähtökohtaisesti paljon valtaa ja varallisuutta saavat äänensä kuuluviin ja oikeutensa turvatuiksi kaikkein parhaiten. Heidän on myös tapana äänestää ja siten turvata vaikutusvaltansa parhaiten. Suuremmalla todennäköisyydellä he, joilla ei ole lähtökohtaisesti valtaa ja vaurautta, saavat äänensä huomattavan paljon heikommin kuuluviin. Tämä on sekä psykologinen ja henkilökohtainen, että yhteiskunnallinen ja sosiologinen ilmiö. On kuitekin asiallista huomioida, että mahdollisuuksien tasa-arvo toimii Suomessa paremmin, kuin suurimmassa osassa maailma maita. On kuitenkin niin, että myönteinen kehitys paljastaa uusia ongelmia, eikä tasa-arvotyö ole ikinä valmista. Hiljaisten ääni täytyy saattaa jatkuvasti kuuluviin. Sosiaalisuuden standardista ja vaatimuksesta tulee luopua. Mielenkiintoinen kysymys on, millä tavalla ihmismieliin urautuneita asenteita ja arvomaailmoja voidaan muuttaa? Mahdollisimman laaja sosiaalinen liikkuvuus pitää turvata.

Itse näen poliitikon tehtäväksi edustaa heitä, joiden ääni ei kuulu. Tämä on paradoksaalista. Sanomattomat sanat voidaan kuitenkin olettaa tai kuvitella. Ihmisen ulkoasu ja eleet paljastavat paljon. Ne antavat tärkeää tietoa henkilön yhteiskunnallisesta asemasta. Ihmisillä on yleismaailmallisia, mutta myös ryhmäsidonnaisia sekä aivan yksilöllisiä tarpeita. Tämä edellyttää kykyä hiljentää kaikkein kovaäänisimpien puhetta ja kannustaa hiljaisia rohkeasti ilmaisemaan mielipiteitänsä sekä tarpeitansa, joita voidaan poliittisen järjestelmän läpi kanavoida. Lähes kaikilla on kykyä viestiä ajatuksiaan ja tunteitaan puheen tai jonkin muun viestintäkanavan välityksellä. Vallanpitäjillä ei useinkaan ole aikomusta luovuttaa valtaansa niille, joilla sitä ei lähtökohtaisesti ole. Oman itsen ja lähimmän viiteryhmän etuoikeudet pyritään turvaamaan. Monet ihmiset tahtovat pönkittää omaa egoansa ja asemaansa muiden kustannuksella, altruismin, solidaarisuuden ja hyväntahtoisuuden sijaan.

Rahalla on suuri merkitys sen suhteen, ketkä saavat mahdollisuuden tulla äänestetyiksi edustuksellisiin virkoihin. On lähes mahdotonta päästä eduskuntaan ilman suurta budjettia ja lähtökohtaisesti laajaa vaikutusvaltaa ja sosiaalista asemaa. Jos poikkeat poliitikon normista, mahdollisuutesi ovat entistäkin pienemmät. Tähän tulisi saada muutos. Edustuksellisessa järjestelmässä tulisi totisesti saada kuuluviin aivan kaikki äänet. Näin ei nykytilanteessa tapahdu ja siksi suuri osa kansalaisista on tyytymättömiä sen suhteen, mitä poliitikot tekevät. Avoin keskustelu ja mielipiteiden vaihto voi toimia laukaisevana tekijänä, joka laittaa liikkeelle monia hyvänlaatuisia kehityskulkuja. Tasa-arvoisuuuden ja oikeudenmukaisuuden puolestapuhuja joutuu kohtamaan suuria vastuksia. Tehtävä ei ole kuitenkaan mahdoton.

 

-Matti Nikama

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Risto Apajalahti

Niin, ehkä todellinen kansanvalta l. demokratia toteutuisikin vasta, jos puolueet lopetettaisiin ja kaikki 200 kansanedustajaamme valittaisiin eduskuntaan kansalaisista arpomalla ilman vaaleja. Näin ei esimerkiksi raha voisi nostaa sinne ketään.

Puolueiden vallassa oleva eduskunta ei normaalitilanteessa kuitenkaan koskaan voisi tehdä päätöksiä puolueiden vallan murtamisesta edes vaikka todellisen demokratian toteutuminen sitä ehkä vaatisi. Se se vasta onkin paradoksaalista ja tietysti pelkkää utopiaa ja herättää myös kysymyksen onko todellinen demokratia nykyjärjestelmässä edes mahdollista.

Käyttäjän MattiNikama kuva
Matti Nikama

Pieniä muutoksia on mahdollista tehdä. Järjestelmä voi kehittyä pikkuhiljaa parempaan suuntaan. Tarvitaan henkilöitä, jotka tahtoo todella tarjota uuden tavan tehdä asioita ja edustaa ihmisiä.

Toimituksen poiminnat