MattiNikama Ekologista hyvinvointia kaikille.

Ylioppilaskirjoitukset vs Pääsykokeet

  • Ylioppilaskirjoitukset vs Pääsykokeet
  • Ylioppilaskirjoitukset vs Pääsykokeet
  • Ylioppilaskirjoitukset vs Pääsykokeet

Ylioppilaskirjoitukset ovat perinteikäs lukioinstituutio, jota monet ihmiset pitävät suuressa arvossa, vaikka tänä päivänä ylioppilaaksi kouluttautumisella ei ole samanlaista statusta nostavaa arvoa, kuin joitakin vuosikymmeniä sitten, jolloin ylioppilaat olivat kovan luokan ihmisiä ja kouluttautujia. Kirjoitukset vievät lähes kaiken opiskelijoiden huomion viimeisenä lukiovuotena. Niiden hyödyistä ja haitoista voidaan olla montaa mieltä. On helppo kysyä, ovatko ylioppilaskirjoitukset ja pääsykokeet peräjälkeen liikaa nuorille itseään etsiville elämänaluille? Olisiko parempia tapoja järjestää lukiosta valmistuminen ja korkeakouluun valmistatutuminen? Tapa, josta olisi hyödyllistä synergiaa kummallekin.

Ylioppilaskokeita puolustaakseni ei ole kuitenkaan niin, etteikö ylioppilaskirjoituksiin valmistautumisella olisi muutakin arvoa, kuin mahdollisimman korkea määrä laudatureita todistuksessa. Niitä varren kerrataan suuri osa lukion oppimäärästä, jonka opiskelija näkee itsellensä hyödylliseksi ja omiksi mielenkiinnon kohteiksi. Ennen kolmatta vuotta ja ylioppilaskirjoituksia lukio on toteuttanut lähinnä yleissivistävää tehtävää, vaikka valinnanvapautta on lukion ensimmäisestä päivästä lähtien. Yleissivistävyydestä ei ole paljoakaan jäljellä, kun ihmiset siirtyvät valmistautumaan pääsykokeisiin valmistauduttuaan lukioista.

Yliopiston pääsykokeiden tehtävänä on taas karsia ihmisiä, jotka soveltuvat parhaiten yksittäisen koulutusohjelman opiskelijoiksi. Ei ole mitenkään itsestäänselvää, että nykyisenlaisilla pääsykokeilla saadaan karsittua ihmiset, joilla on parhaat kyvyt alan opiskelijoiksi. Joidenkin alojen pääsykokeet toimivat paremmin kuin toisten. Monissa pääsykokeissa pääasiallisena tehtävänä on ulkoaoppiminen, johon hyvä muisti auttaa. Onneksi kehitys on myös enemmän soveltavaan suuntaan, vaikka samaa ulkoaoppimista tarvitaan myös eri alojen soveltavissa pääsykoetehtävissä. Voidaan kysyä, voisiko pääsykokeiden rinnalla olla muita tapoja karsia ja valita korkeakouluopiskelijoita, jotta koulutuksiin pääsee mahdollisimman monipuoliset kyvyt omaavia henkilöitä?

Esitän kysymyksen, joka on ollut useasti mielessäni: tarvitaanko näitä molempia instituutioita? Olisiko parempi, jos opiskelemaan pääsisi enemmän ylioppilastodistuksen perusteella vai onko tarpeellista, että pääsykokeiden merkitys säilytetään ennallaan tai sitä jopa nostetaan? On helppo muodostaa kriittinen kanta pääsykokeita kohtaan, joiden läpäisemiseksi tarvitaan kalliita valmennuskursseja ja ehkä vielä useina vuosina peräjälkeen. Tämä on sosiaalisesti epäoikeudenmukaista ja ihmisten tasa-arvon vastaista. Monien haaveet tyrehtyvät pääsykokeissa menestymiseen tarvittavien kalliiden valmennuskurssien vuoksi. Onneksi nykyään on järjetetty muun muassa varjovalmennuskursseja, jotka eivät ole maksaneet mitään tai ovat maksaneet huomattavasti vähemmän, kuin muiden pääsykoejärjestäjien kokeet. Tämä on oikea suunta. Ylioppilaskokeiden kritiikiksi voi taas sanoa, että ne vievät paljon aikaa kaikelta muulta oppimiselta.  Ihmisiä tahdotaan väkisin laittaa paremmuunjärjestykseen.

Olisi hyödyllistä, että korkeakoulut sekä lukiot ja ammattikoulut voisivat olla paremmassa yhteistyössä keskenään. On toivottavaa, että lukioissa ja ammattikouluissa voisi tarpeen tullen opiskella jo korkeakoulutason kursseja. Useimpien lukio-opiskelijoiden kannalta olisi varmasti hyödyllistä, että he voisivat opiskella korkeakoulumateriaaleja jo lukion aikana ja saada näin käsitystä yliopistoaloista, jotka liittyvät kiinteästi lukioissa opetettaviin aineisiin. Rakenteet vaikuttavat kuitenkin ikävä kyllä olevan jähmeitä ja toisen ja kolmannen asteen koulutuslaitokset toimivat eristyksissä toisistansa. Tilanne voi olla tietysti toisenlainen paikkakunnissa, joissa toimii näitä molempia laitoksia toistensa läheisyydessä. Maaseutulukiot ovat melko paljon eristyksissä korkeakouluista. Ennen yliopistoon opiskelemaan lähtemistä, minulla ei ollut juurikaan käsitystä, minkälaista siellä opiskeleminen on.

On aivan absurdia, että ihmiset joutuvat hakemaan suosituille ja hyödyllisille yliopistoaloille lukuisia kertoja ja maksavat materiaaleista ja pääsykokeista mahdollisesti lukuisia tuhansia euroja. Pelkästään näiden pääsykokeiden luoma stressi voi olla liikaa pyrkijöille, eivätkä he pääse opiskelemaan, vaikka heillä riittäisi kykyjä. Ei ole toivottavaa, että ihmisten mahdollisuuksien tasa-arvon ja sosiaalisen liikkuvuuden kustannuksella tehdään bisnestä. Osa tästä rahasta saattaa mennä hyviin tarkoituksiin, mutta se on silti epäoikeudenmukaista. On aiheellista esittää kysymys, millä tavalla pääsykokeiden rinnalle voidaan kehittää muita mittareita, joiden avulla korkeakoulualoille voidaan karsia opiskelijoita? Pitäisikö potentiaaliset opiskelemaan pyrkijät päästää entistä avoimemmin eri alojen johdantokursseille?

Pääsykokeet eivät välttämättä anna realistista kuvaa siitä, minkälaista jonkin alan opiskelu on todellisuudessa. On melko karua huomata viiden vuoden pääsykokeisiin lukemisen jälkeen ja viimen opiskelemaan pääsemisen jälkeen, ettei ala olekaa sopiva itselle. Useammille potentiaalisille opiskelijoille tulisi suoda mahdollisuus kokeilla eri alojen opiskelemista nopeasti lukion ja ammattikoulun jälkeen, sen sijaan, että heille kertyy lukuisia välivuosia vaikkapa lääketieteelliseen pyrkimisen vuoksi. Tiettyjen alojen opiskelu on mahdollista muun muassa avoimessa yliopistossa. Tätä vaihtoehtoa ei kuitenkaan mainosteta riittävästi opiskelemaan hakeutuville ihmisille. Eipä avoimen yliopiston opiskelijoille taida edes olla mahdollista saada opiskelijastatusta. Jo senkin vuoksi, ettei ihminen voi ennalta tietää, miten jokin ala soveltuu hänelle, olisi suotavaa, että osa ammattikorkeakoulu- ja yliopistoalojen kursseista olisi avoimia kaikille.

Nykyisenlainen ikäsyrjintä opiskelijakiintiöiden välityksellä on ongelmallista ja joissakin tapauksissa tuomittavaa. On hyvä saada nuoret nopeasti opiskelemaan. Keinot tähän vaikuttavat kuitenkin hieman vääränlaisilta. Ihmisillä tulisi olla mahdollisuus aloittaa opiskeleminen huolimatta heidän iästä, sosiaalisesta tai taloudellisesta statuksesta. Yhteiskunnan ja talouden kehitykselle kokonaisuudessaan on haitallista, että opiskelemista pidetään jonakin kulueränä, joka ihmisten tulee suorittaa mahdollisimman nopeasti ja hakeutua tämän jälkeen pikaisesti työelämään. Voidaan kysyä, onko muita tapoja hoitaa hoitaa koulutusjärjestelmään kustannustehokkuus kuin pakottamalla opiskelijat entistä tiukempiin olosuhteisiin, esimerkiksi pakottamalla lainanottoon?

Ikävä kyllä, korkeakouluopinnoista ja erityisesti yliopisto-opinnoista ollaan tekemässä entistä enemmän tiettyyn ammattiin valmistumisen putkea ilman tarpeellisen laajaa akateemista vapautta. Liikkuvuus eri alojen välillä, uudelleenkouluttautuminen ja elinikäinen oppiminen ovat itsellään arvokkaita ja kannattavia koulutuksen järjestämisen tapoja, sen sijaan, että opiskelijoiden oikeuksia kiristetään entisestään. On aika ajatella koulutuspolitiikka uusiksi ja suoda mahdollisimman monelaisista taustoista tuleville ihmisille oikeus ja tosiasiallinen mahdollisuus opiskeluun. Opiskeleminen esimerkiksi perheellisenä on erittäin vaikea. Kenelle tahansa tulisi turvata mahdollisuus opiskelemiseen.

-Matti Nikama / https://www.facebook.com/MattiAnteroNikama

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän MikaLamminp kuva
Mika Lamminpää

Mielenkiintoista pohdintaa. Minua ainakin ylioppilaskirjoituksissa risoo se, että jotkut opettajat mieltävät tehtävänsä, niin että he valmentavat oppilaita ylioppilaskirjoituksiin. Pojallani oli tämmöisen tärppiopettajan takia huono tuuri. Yksi osa-alue oli jätetty kokonaan väliin "kun ei siitä koskaan tule kirjoituksissa tehtäviä". No tänä vuonna tuli sitten kaksi. Eipä poika sitten kumpaakaan osannut, kun ei ollut opetettu.

Käyttäjän MattiNikama kuva
Matti Nikama

Harmillista. Ehkä noissa pääsykokeissa on jossain määrin samantyyppistä tärppien bongaamista. Olis paljon hedelmällisempää, jos opiskelijoita opetettaisiin ja valmennettaisiin monipuolisesti ja ylppäreissä vois paremmin tuoda esille omia henkilökohtaisia taitoja ja vahvuuksia, sen sijaan, että kaikilta odotetaan samanlaista asioiden ulkoaosaamista. Ei kai sinäänsä urheiluvalmentaja tyyppinen ohjaaminen ole pahasta, kunhan ne asiat, joiden hallintaan valmennetetaan on oikeesti hyödyllisiä ja rakentavia.

Käyttäjän jukkav kuva
Jukka Väisänen

Meitä on todella monenlaisia ihmisiä. Jos sisäänottaminen tapahtuisi pelkästään ylioppilaskirjoitusten perusteella, keskitason tai huonomman menestyksen saanut jäisi ulos helposti. Jos taas mentäisiin ulkolukuun perustuvilla pääsykokeilla, olisivat pääsykoejännittäjät ja huonomuistiset pulassa. Ulkolukumenestys ei takaa tutkimuksen tekemisessä menestymistä.

Käyttäjän MattiNikama kuva
Matti Nikama

Nimenomaan Jukka! Ulkolukujuhlat ei kyllä auta syvällistä ymmärtämistä ja kykyä käyttää ja soveltaa oppimaansa tietoa tutkimuksentekemiseen tai vaikka jonkin työelämän ilmiön tai ongelman suhteen. Esimerkiksi parhaat tutkijat voi jäädä ulos monilta aloilta, joiden ulkolukupääsykokeet on heille liikaa.

Toimituksen poiminnat