*

MattiNikama Ekologista hyvinvointia kaikille.

Miksi raha-asioista ei sovi puhua?

  • Miksi raha-asioista ei sovi puhua?
  • Miksi raha-asioista ei sovi puhua?
  • Miksi raha-asioista ei sovi puhua?

Suomessa vaikuttaa olevan vallallaan laajasti ajatusmaailma, jonka mukaan raha-asioista puhuminen julkisesti ei ole suotavaa, hyväksyttävää tai toivottavaa. Sitä pidetään erikoisena, jos joku tahtoo puhua rahasta tai utelee toiselta henkilöltä tämän raha-asioista tai näkemyksiä rahaan liittyen. Minusta olisi erityisen hyödyllistä ja tasa-arvo edistävää, jos näistä asioista voitaisiin keskustella avoimesti ja rakentavasti. Raha-asioihin liittyvää stigmaa hälventämään ja ihmisten uteliaisuuden tarvetta tyydyttämään ovat tulleet muun muassa vuosittain ilmestyvät julkiset verotiedot.


Mitä syitä tälle ajatusmaailmalle voi olla? Puhumattomuuteen ja erityisesti vaatimukseen, ettei jotakin ole suotavaa tehdä liittyy vallankäyttöä. Jonkin henkilön tai yhteiskunnassa monien henkilöiden asettama standardi pyrkii vaikuttamaan sinun käyttäytymiseen. Monesti tässä on mukana hyötynäkökohta. On jonkin ihmisen tai ihmisryhmän etu, jos joku muu ihminen tai ihmisryhmä ei keskustele avoimesti ja julkisesti tietystä aiheesta. Ihmisten pelkoja rahasta puhumiseen tulisi hälventää. Pienituloinen tuntee häpeää, eikä tästä syystä puhu rahoistansa. Suurituloinen voi taas tuntea pelkoa siitä, että menettäisi toimeentuloaan puhumisen seurausten vuoksi.


Jos pienituloinen ihminen juttelee avoimesti rahoistansa, edistää tämä monissa tilanteissa hänen mahdollisuuksia saada suuremmat tulot. Tämä on oikeudenmukaista ja tasa-arvoista. On itsestään selvää, että pienituloisella ihmisellä on oikeus pyrkiä suurempiin tuloihin. Pienituloisten tulisikin pyrkiä kohti suurempia tuloja. Yllättävän monet ovat kuitenkin lamaantuneet heikkoihin osiinsa. Puhumattomuus raha-asioista on yksi esimerkki tästä. Ihmisten luovat ideat ja energiat rahan tienaamisen- ja käytön suhteen ovat lamaantuneet. Kaikilla tulisi olla tasavertaiset kyvyt ja mahdollisuudet suunnitella rahankäyttöään ja toimeentuloaan.


Monet suurituloiset eivät tahdo monissa tilanteissa julkisen keskustelun kautta kiinnittää huomiota siihen, että he tienaavat mediaanituloista keskivertoihmistä enemmän. He ehkä kokevat asettavansa itsensä alttiiksi uhalle menettää elintasoansa, jonka todennäköisesti kokevat oikeutetuksi. Puhuessaan julkisesti rahoistansa, pienituloisten suhtautuminen leimataan usein suomalaiseksi kateudeksi, jonka takia ihmisten ei tahdota antaa menestyä taloudellisesti Suomessa. Pidän tätä erittän kyseenalaisena väitteenä. Se pitää paikkansa, että monet saattavat kokea kateellisuutta suurituloisia kohtaan. Moraalinen väite, että tämä on usein huono asia ei taas pidä paikkansa. Ihmisten asenteiden tulisi muuttua.


Poliitikoiden valtaeliitti määrittelee tällä hetkellä voimakkaasti, minkäsuuruisiin tuloihin ihmiset ovat vallitsevassa taloudellisessa tilanteessa oikeutettuja. Monista tuntuu loukkaavalta ja pelottavalta, että norsunluutorneista voidaan sanella tulojemme määrä. Ihmiset tahtoisivat olla autenttisia toimijoita, joilla on lähtökohtaisesti omaehtoisesti mahdollisuus päättää kykyjensä mukaan, kuinka paljon rahaa he tienaavaat. On myös kyseenalaista, miten oikeutus rahan tienaamiseen on sidottu tiukasti tietynlaisen työntekemiseen. Yhteiskunnassa olisi lukuisia luovia energioita ja työntekemisen muotoja, jos näille annettaisiin mahdollisuus.

 

Poliittisesti taloudellista liberalismia pidetään itsestään selvänä ajatusmaailmana. Jopa vasemmistopolitiikka pelkistyy monissa tilanteissa reunahuomautuksiksi vallitsevalle oikeistolaisella talousajattelun hegemonialle. Tähän tarvittaisiin muutoksia. Kansantaloudessa oleva ja kiertävä raha voidaan jakaa uudella tavalla. Tämä ei tarkoita sitä, että kenenkään aseman tulisi heikentyä ilman erittäin hyviä syitä. On hyödyllistä tehdä kokonaisvastuullista talouspolitiikkaa, joka on tasavertaisesti kaikkien eduksi.


Ihmisten oikeus julkiseen keskusteluun rahasta, rahankäytöstä ja rahapolitiikasta tulee turvata. Köyhyyden stigmaa tulee vähentää. Tämä tarkoittaa myös sitä, että taloudellisesti heikommassa asemassa olevien ihmisten asemaa pitää parantaa. Edelleenkin on mahdollista löytää ratkaisut, jotka eivät ole muilta pois. Muun muassa perustulon käyttöönottaminen on asia, jolla on huikea potentiaali. Ihmisten turhan kyykyttämisen tulee loppua. Hyvinvointiyhteiskunnan tulee tarjota taloudellisia mahdollisuuksia rahallisesti heikosti menestyville ihmisille.


Jokaisen tulee ottaa henkilökohtainen itsemäärittämisen oikeus ja yhteiskunnallinen valta käsiinsä ja määrittää itse omat standardinsa sille, mitkä ovat asioita, joista on suotavaa tai on epätoivottavaa puhua. Ensimmäinen askel tähän on sen tiedostaminen, että olemme psykologisesti kasvatuksen ja vallitsevan kulttuurin vaikutuksesta ehdollistuneet toimivaan muiden meille asettamien standardien mukaisesti. Tämän muuttamiseen jokaiselta löytyy avaimet.


-Matti Nikama / https://www.facebook.com/MattiAnteroNikama/

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Nykyään on ihmisillä paljon suuremmat mahdollisuudet kuin joskus aiemmin muun muassa puhua raha-asioistaan. Tämän ei kuitenkaan pidä olla velvoite.

Eri ihmisillä on erilainen elämänkulku. Näen asian niin, että ihmisen jatkuvuudessa jopa elämästä toiseen toisen ihmisen elämäntilannetta ei voi arvioida jonkin yksittäisen seikan varassa, ei esimerkiksi tulojenkaan varassa. Jollakin saattaa olla opintienään oppia hallitsemaan hieman suurempaa varallisuutta ja jollakin toisella samaan aikaan saattaa olla opintiellään esimerkiksi säästäminen ja tuleminen toimeen pienellä tulolla. On kansantaloutta häiritsevää se, että lietsotaan kaikille samanlaista taloutta.

Olen blogistin kanssa samaa mieltä kansalaispalkasta, jota sanotaan myös perustuloksi. Sillä saataisiin kaikille perusperusta elämälle, jonka päälle voisi työllä, osaamisella, lahjakkuudella yms. tienata lisää. Tämä olisi yhteisen hyvän jakamista, mutta en oikein jaksa uskoa siihen, että perustulo voisi koitua verotuloista. Siihen tarvitaan muuta älykästä talousajattelua. Olen myös kirjoittanut aiheesta blogikirjoituksia tälle palstalle.

Käyttäjän MattiNikama kuva
Matti Nikama

Kiitos kommentista! Pointtina minulla ehkä erityisesti on se, että jos pienituloinen henkilö päättää jossain vaiheessa elämäänsä tahtoa suuremmat tulot, on se enemmän oikeutettua kuin keski- tai suurituloisten tulojen lisäykset. Sosiaalinen ja taloudellinen liikkuvuus on oikeutettua, eikä ihmisille pitäisi suotta asettaa esteitä heidän mahdollisuuksille.

Toimituksen poiminnat