MattiNikama Ekologista hyvinvointia kaikille.

Mihin katosi yhteisvastuu?

  • Mihin katosi yhteisvastuu?
  • Mihin katosi yhteisvastuu?
  • Mihin katosi yhteisvastuu?

Taloudellinen kriisitietous on edelleen korkealla Suomessa. Nyt jopa uuden hallituksen SOS-kokoonpano lähettää jatkuvaa hätäviestiä. Talouden heikon tilan merkkinä pidetään sitä, että valtion on velkaantunut kiihtyvään tahtiin noin viimeisen kymmenen vuoden aikana. Hallituksen selkeä viesti on ollut, että velkaantuminen pitää saada nopeasti taittumaan, joka on tarkoittanut ennenkuulumattoman rajuja leikkauksia hyvinvointivaltion tarjoamiin palveluihin. Mörkönä vielä tulevaisuudessa kummittelevat tulevat valtion ikärakenteen ja huoltosuhteen ongelmat. Valtion tulisi tässä vaiheessa leikkausten sijaan panostaa valtiontalouden ongelma-alueille. Tämä olisi, sekä taloudellisesti, että inhimillisesti järkevää. Usein vaikuttaa siltä, että maata johtava hallitus on kykenemätön saamaan aikaan ratkaisuja, jotka ovat valtion kokonaisedun mukaisia.

Poliitikkojen ja kansalaisten keskuudesta on noussut ristiriitaisia viestejä näiden leikkausten järkevyyden, oikeudenmukaisuuden ja tarkoituksenmukaisuuden suhteen. Kilpailukykysopimus ja kuuden minuutin työpäivien pidentäminen näyttäytyy huonossa valossa, kun muun muassa Ruotsista on saatu tuloksia, että huomattava työöpäivien lyhentäminen on johtanut kilpailukyvyn parantumiseen. Työpäivien lyhentäminen olisi todellisuudessa tarvittava tekijä, jonka avulla taloutta ja työelämää voitaisiin ryhtyä tehostamaan ja muuttamaan inhimillisemmäksi. Oletettavasti työpäivien  kuuden minuutin pidennyksellä ei tule olemaan minkäänlaisia taloudellisia vaikutuksia mihinkään suuntaan, tai vaikka näin olisi, on sen mittaaminen liki mahdotonta. Suunnan tulisi ainakin minun järjen mukaan olla nykyiseen nähden päinvastainen. On myös puhetta, että kilpailukykysopimus on massiivinen tulonsiirto työntekijöiltä työnantajille. Ei tämäkään oikeastaa pidä paikkansa. Sopimus on arvoltansa aika merkityksetön. On surkuhupaisaa, että maata johtava hallitus on laittanut 13 kuukauden ajan suuren osan ajastansa tämän aikaansaamiseksi.

Valtiolla on instituutiona huomattavan paljon suurempi luotto, kuin kenelläkään kansalaisellansa. Nykyisen oikeistohallituksen viesti on, että velkaantuminen on kertakaikkisen huono asia. Poliitikot ovat muotoilleet viestinsä siten, että valtion ottaessa velkaa, käytämme tulevien sukupolvien käytössä olevaa raha ja sen luomaa toimeentuloa ja hyvinvointia. Onko kuitenkaan oikeudenmukaista sysätä valtionvelkaa muun muassa opiskelijoille maksettavaksi? Uskon kollektiiviseen vastuunkantamiseen, jossa kaikki osallistuvat yhteisten kulujen kattamiseen varojensa ja kykyjensä mukaan. Tämää lisää myös kaikkien tosiasiallista vapautta ja takaa mahdollisimman suurella joukolle ihmisiä lähtökohdat, joista käsin he voivat menestyä yksilöllisesti, taloudellesti sekä sosiaalisesti. Kaikkien yhteinen hyöty on myös jokaisen yksilön etu. Yksilöitä tulee kohdella absoluuttisen tasa-arvoisina subjekteina. Muuten yhteiskunta on pulassa ja oikeusvaltionperiaatteet horjuvat.

Taustalla paistaa oikeistolainen yksilöllisyyden ajattelu, jonka mukaan yksilön on otettava mahdollisimman suuri taloudellinen vastuu omista toimistansa. Onko tämä kuitenkaan järkevää, kun on olemassa mahdollisuus, että yksilöiden sijaan velka ja yhteiset kustannukset voidaan kerätä kollektiiviseen valtion laariin? Erityisesti valtion velan muuttaminen opiskelijoiden velaksi näyttäytyy järjettömältä. Miksi ei voida yhteisesti huolehtia yksilöiden kuluista, jotka tulevat todennäköisesti myös maksamaan itsensä takaisin ja tuottamaan voittoa kansantaloudelle ja suurimmalle mahdolliselle joukolle tasapuolisesti? Tilanne ei vaikuta siltä, että aivan viimeisinä vuosina olisi eletty tulevien sukupolvien toimeentulolla. Vaikuttaa siltä, että tästä syyttäjät ovat eläneet jo ennen nykyhetkeä tulevien sukupolvien varoilla. Yhteisten asioiden hoitaminen on ollut epäonnistunutta. Hallitukset ovat olleet kykenemättömiä vastaamaan järkevillä tavoilla tämän päivän ja tulevaisuuden taloudellisiin haasteisiin.

Hahmotan valtion vakuutuslaitoksen kaltaiseksi instituutioksi. Maksamme veroja, jotta saamme suoranaisesti vastineeksi tärkeitä terveydenhuollon, sosiaalihuollon, koulutuksen, valtion infrastruktuurin ja turvallisuuden palveluita. Yksilöllisesti tai kollektiivisesti heikkoina taloudellisina aikoina valtion tehtävänä on puuttua yksilöiden elämään ja auttaa heitä, jos he eivät kykene täysin omillansa tulemaan toimeen, jotta tosiasiallinen mahdollisuuksien ja pidäkkeettömyyden vapaus voi toteutua. Valtion puuttuminen ihmisten elämään tässä tapauksessa siis lisää yksilöiden tosiasiallista vapautta, toisin kuin talouslibertaristit väittävät. Yksilöiden, kuten opiskelijoiden taloutta elvyttävä politiikka näyttäytyy kaikkein järkevimmältä. Tällä hetkellä suurten vellovien leikkausten varjossa elvyttävä inhimillisyyden talouspolitiikka on unohtunut kokonaan. Pitkällä tähtäimellä tämä on varmasti taloudellisesti sekä inhimillisesti kannattamatonta. Leikkaukset valtion taloudesta on toteutettu kestämättömällä tavalla, joka vähentää niiden oikeutusta kansalaisten silmissä. Lieneekö syynä tähän se, että ne on pitänyt saada nopeasti vaalikauden alussa läpi, jotta kansa ehtii unohtaa ne tuleviin vaaleihin mennessä?

Yleisesti hyväksytyn kansantaloudellisen kannan mukaan valtion tulisi säästää taloudellisesti vahvoina aikoina ja käyttää rahaa eli elvyttää heikkoina aikoina. Miksi tällä tavalla ei ole toimittu? Miksi valtiolla ei ole ollut riittävästi pääomaa käytettävissä vastatakseen viimeisen kymmennen vuoden taloudelliseen laskusuhdanteeseen? Eikö ole kuitenkin aina ollut ilmiselvää, että heikot ajat koittavat jossakin vaiheessa? Eikö valtiota johtavan eliitin tulisi olla juuri kykeneväisiä vastaamaan tälläisiin kollektiivisiin ongelmiin? Vaikka nykyinen suhdanne ei ole kokonaisuudessaan ollut ennustettavissa tapahtuvaksi juuri, kun se on tapahtunut, eikö olisi ollut hyvä, että valtio olisi kerännyt elvytysrahastoja, joilla heikkoihin suhdanteisiin voitaisiin vastata tänä päivänä sen sijaan, että kaikesta valtion toiminnasta leikataan massiivisesti rahoitusta pois? Taloustieteen ja valtiontalouden teoreetikot ovat jo kauan sitten esittäneet, millä tavalla kansantalouden suhdanteet saattavat vaihdella ja minkälaisilla keinoilla näihin tulisi vastata: säästämällä vahvoina aikoina ja elvyttämällä heikkoina aikoina. Talouden suhdanteet olisivat näin ollen huomattavan paljon tasaisempia.

Tulevaisuuden sukupolvien kannalta toivon, että poliitkot ryhtyvät kantamaan kokonaisvastuuta ja omien kannatuslukemiensa sijaan ryhtyvät miettimään, millä tavalla tulevaisuuden poliittisiin ja taloudellisiin haasteisiin voidaan vastata. Tähän saakka politiikka on ollut hyvin lyhytnäköistä. Yksilölliset tavoitteet ovat vieneet mahdollisuuksia todelliselta yhteisvastuulliselta asioiden hoitamiselta. Ihmisissä on erittäin paljon potentiaalia, kunhan hallinto antaa ihmisille mahdollisuuden ja avaimet kykyjensä maksimaaliseen käyttöönottamiseen.

Matti Nikama / https://www.facebook.com/MattiAnteroNikama/

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat