*

MattiNikama Ekologista hyvinvointia kaikille.

Politiikan legitimiteettikriisit

  • Politiikan legitimiteettikriisit
  • Politiikan legitimiteettikriisit

On karu totuus, että suurta joukkoa Suomen kansalaisia politiikka ei kiinnosta tippaakaan vaalien välissä. Tai oikeastaan edes vaaleissa. Äänestysprosentit ovat laskeneet melko alhaiselle tasolle. On vaikea sanoa, että yhteisellä asioiden hoitamisella on yleinen hyväksyntä. Monet poliitikot antavat kuitenkin olettaa, että äänestäneiden henkilöiden kannatukset vastaisivat myös äänioikeutettujen mielipiteitä kokonaisuudessaan. Tämähän ei tietysti pidä paikkansa. Päätöksiä tehdään pienen kansanosan kannatukseen perustuen. Edes monet nykyisten hallituspuolueiden perinteiset äänestäjät eivät hyväksy puolueidensa toimia. Perussuomalaisista on jo meneillään joukkopako. Mikä on takiaispuolue nyt?

On hyvin vaikea olettaa, mitä mieltä äänestämättä jättäneet ihmiset ovat ja minkälaista politiikkaa he tukisivat, jos minkäänlaista. Vallankäytön legitimiteetti on kriisissä. Jotain pitäisi tehdä. Äänestyspakko olisi yksi vaihtoehto muiden joukossa. Tämä ei kuitenkaan istuisi nykyiseen suomalaiseen yksilönvapautta korostavaan yhteiskuntaan. Äänestämisestä pitäisi tehdä helpompaa. Poliitikoilla tulisi olla kykyä herättää ihmisten mielenkiinto yhteistä asioiden hoitamista kohtaan. Syvien kansanrivien asenteet saattavat olla erittäin kielteisiä poliittista prosessia kohtaan. Etä-äänestämisessa on heikkoutensa. Tietotekniikka voidaan liki aina hakkeroida. Ei ole tosin ennenkuulumatonta, että äänestyslippuja sabotoidaisiin. Se ei vaadi suuria tietoteknisiä kykyjä.

Miten siis politiikasta voisi tehdä katu-uskottavaa ja mediaseksikästä? Vihreiden, Vasemmistoliiton ja Piraattipuolueen kaltaiset puolueet pitävät kohderyhminään nuoria. Uskon myös näiden kolmen puolueen kannatuksen kehittyvän suotuisasti. Nuorison ääni tulee kuuluviin. Tulevaisuuden suurilla ikäluokilla, nykyisillä pienillä on valittavinaan moderneista puolueista kannatuksensa kohteet. On kuitenkin tärkeää, että nuorisoa kohderyhminään pitävät puolueet kykenevät uusiutumaan tarpeen tullen. Poliittisen kielen tulee koskettaa aina uusia sukupolvia. Vanhat puolueet eivät ole tässä onnistuneet, joka näkyy muun muassa vihreiden kannatuksessa. Toivottavasti Vihreät ja Vasemmisto voisivat olla tulevaisuudessa kannatuksiensa perusteella selkärankana hallituksessa.

Myönnän, että omassa mielessänikin on paljon epäuskoa ja halveksuntaa politiikkaa kohtaan, vaikka pääsääntöisesti olen erittäin paljon kiinnostunut aihealueesta. En ole kaikkein aktiivisempien äänestäjien joukossa. En voi sanoa äänestäneeni kaikissa vaaleissa, joissa olen ollut äänioikeutettu. Monet pitävät äänestämistä jopa pyhänä velvollisuutena. Itse koen kuitenkin vaikutusmahdollisuudet äänestämisen avulla minimaalisiksi. Ellei sitten kysymyksessä ole erittäin pienen skaalan vaalit, joissa kaikilla äänestäjillä on mahdollisuus toimia vaa'ankieliasemassa. Se on todellista demokratiaa. Jännitys on käsinkosketeltavaa ja jokaisen äänen painoarvo on mittaamaton.

Ehkä kansalaisten mielipidettä tulisi kysyä useammin? Edustuksellisuuden sijaan suora demokratia voisi ratkaista päätöksenteon legitimiteettikriisin. Kunhan kansalaisten keskuudesta herää rationaalisia mielipiteitä ennakkoluulojen ja populistisesti lietsottujen kansantuntojen sijaan. Vasemmiston kannatusta suora demokratia parantaisi. Kokoomuslaiset pukumiehet ovat aina valmiita äänestämään. Vasemmisto ei välttämättä jaksa vaivautua äänestypisteille, jos huolena on, millä rahalla jääkaappiin saadaan seuraava maitopurkki. Ikävä kyllä, ihmiset, jotka kaikkein eniten tarvitsisivat poliittista edunvalvontaa, eivät ole valmiita riittävän aktiivisesti käyttämään ääniään. On kuitenkin edelleen kyseenalaista, pitääkö äänestämisen olla pääsääntöinen keino, jolla päättäjät ja päätöksenteko oikeutetaan ja saadaan alulleen.

Mitemn ihmisten mieliin voitaisiin iskostaa, että heillä on todella päätäntävaltaa elämiensä suhteen? Miten vallankäyttöä voidaan tarkistaa siten, etteivät vahvojen mielipiteet jyrää heikkoja? Itse olen aina ollut sitä mieltä, että yhteisten asioiden hoidossa tulee ottaa erityisen tarkasti huomioon hiljaisimmat äänet. Kovat ja vahvat mielipiteen ilmaisijat ovat saaneet käyttää valtaa aivan riittävästi. Opeteltaisiinko nyt kuuntelemaan kaikkein hiljaisimpia yhteiskunnassa? Millä tavalla tämä tapahtuisi? Ainakin se vaatisi psykologista kykyä olla empaattinen ja avoin ihmisille, jotka kaikkien eniten kuuntelua tarvitsevat. Poliitikkojen tulisi näin ollen olla hyviä kuuntelijoita ja ymmärtäjiä, jotka tiedostavat, että he ovat viroissansa kansan palvelijoita ja kuuntelijoita.

Nykyisellään, vaikka poliitikot voivat liikkua melko vapaasti kansan keskuudessa, he ovat erittäin kaukaisia ja tavoittamattomia useimmille ihmisille. Kansan ja poliitikkojen välinen epäluulo saattaa olla molemminpuoleista, joka tekee luottamuksen ja kansan edustamiset liki mahdottomaksi. Jos poliitikolla ei ole kunnioituksen tunnetta kansalaisia kohtaan, on hänen mahdotonta ajaa heidän etujansa. Toisaalta, jos kansalaiset eivät koe luottamusta poliitikkoja kohtaan, on heidän liki mahdotonta motivoitua antamaan palautetta julkisesta päätöksenteosta. Demokraattisen etäisyyden ongelma on yksi suurimmista nykypäivän legitimiteettikriiseistä. Internet ja sosiaalinen media on omalta osaltaan kaventanut tätä kuilui jonkin verran. Politiikasta ja poliitikoista kiinnostuneet ihmiset voivat hankkiutua kuunteluetäisyydelle poliitikkojen läheisyyteen.

Olisi ihanteellista, jos kaikki tai suurin osa ihmisistä olisivat kiinnostuneita politiikasta. Yksi nykypäivän poliitikkojen suurimmista haasteista ja tehtävistä on herättää hiljaiset kansanjoukot antamaan kannatuksensa valtaa pitävien politiikalle tai tämän vaihtoehdoille.

Matti Nikama / https://www.facebook.com/MattiAnteroNikama/

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat