MattiNikama Ekologista hyvinvointia kaikille.

Mielenterveyskuntoutujan asema nyky-Suomessa

  • Mielenterveyskuntoutujan asema nyky-Suomessa
  • Mielenterveyskuntoutujan asema nyky-Suomessa

Mielenterveyskuntoutujien asema on nykypäivän Suomessa kohtuullinen, ei kuitenkaan täydellinen. Hoitoa on saatavilla, vaikkakin ei välttämättä riittävästi. Monet henkilöt, jotka kärsivät vakavistakin mielenterveydellisistä ongelmista, eivät ole hoitotyön piirissä. Mielenterveyteen ja mielisairauksiin liittyy stigma, joka ei millään tavalla edistä ongelmaisten ihmisten hakeutumista hoidon piiriin. Jopa mielenterveyden hoidon henkilökunnalla on haitallisia ennakkoluuloja ja asenteita tiettyjä ongelmia kohtaan.

On erikoista, että monet kuntoutujat joutuvat kokemaan huonoa omatuntoa ja heikkoa asemaa yhteiskunnassa sen vuoksi, että heillä on ongelma, joka on syntynyt monissa tapauksissa heistä riippumatta. Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan tulisi erityisesti panostaa sellaisten henkilöiden aseman parantamiseen, joilla on ongelmia, joita he eivät ole itse aiheuttaneet. Tämä on todellista oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoo.

Olisi tärkeää valistaa kansaa siitä, mikä on normaalia mielenterveyttä ja mitkä ovat mielen ominaisuuksia, joita voidaan pitää patologisina ja ihmisten elämää huomattavasti haittaavina. Kenenkään ei tule joutua elämään mahdollisesti rajusti rajoittavan ongelman kanssa ilman apua ja ulkopuolista tukea. Muun muassa etsivä sosiaalityö ja yhteistyö terveydenhuollon ja sosiaalitoimen välillä on erityisen tärkeää. Nuorten ohjaamot ja näiden kaltaiset palvelut kaiken ikäisille henkilöille ovat erityisen tärkeitä.

Psykologisen ja itsetuntemuksellisen tiedon levittämisen tulisi olla nyky-yhteiskunnassa huomattavasti tärkeämmässä roolissa. On erikoista, ettei esimerkiksi peruskouluissa nykyisten opetussuunnitelmien mukaan opeteta juurikaan psykologiaa ja itsetuntemusta, vaikka tämän voi nähdä olevan ehkä tärkein inhimillinen taito. Useat ihmiset monilla aloilla ovat aivan kykenemättömiä kohtaamaan mielenterveyden ongelmia. Näin ihmisille ei välttämättä osata tarjota oikeita kaupungin tai valtion palveluita.

Erityisesti taloudellisesti heikkoina aikoina on syytä korostaa, joka myös taannoin eräässä aihetta käsitelleessä artikkelissa tuotiin esille, että mielenterveyteen sijoitetut resurssit ovat sosiaalisesti oikeudenmukaisia, mutta myös taloudellisia tekoja. On tutkittu, että mielenterveyden, mielenhäiriöiden ja mielisairauksien hoitoon sijoitetut rahat koituvat huomattavaksi säästöksi yhteiskunnalle. Tämä pitäisi iskostaa kaikkien päätöksentekijöiden mieleen. Kuntoutujien tulisi taas huomioida, että he ovat täysin oikeutettuja saamiinsa tukimuotoihin. Näin ei ikävä kyllä ole merkittävän ihmisjoukon kohdalla.

Viime laman aiheuttamien mielenterveystuhojen korjaaminen on näinä aikoina erityisesti nuorten aikuisten parissa tärkeää. Nykyisen laman suhteen ei tule tehdä samanlaisia virheitä, kuin 90-luvun alussa. Monet nuoret ovat erittäin moniongelmaisia mielenterveyksiensä suhteen ja ilman asianmukaista hoitoa ongelmat ja kustannukset kasvavat ja lisääntyvät entisestään. Leikkauspolitiikka terveydenhuollon ja koulutusmahdollisuuksien suhteen on väärin, mutta myös taloudellisesti pidemmällä tähtäimellä kannattamatonta.

Suomessa tarvittaisiin politiittisen päätöksenteon piiriin ihmisiä, jotka ovat todellisia ihmismielen asiantuntijoita ja osaavat ajaa ja edistää taitavasti mielenterveyskuntoutujien etuja. Kaikkein tärkein ja ensisijainen tehtävä olisi vähentää sosiaalista stigmaa, joka mielen asioihin monien ihmisten keskuudessa liittyy. Seuraavaksi olisi tärkeää alkaa edistämään mahdollisuuksien tasa-arvoa, sekä työ-, opiskelu- ja harrastusmaailmaa, jossa mielenongelmat eivät aiheuta ylitsepääsemättömiä vaikeuksia. Monialaisten ihmisten kouluttaminen palvelujen tarjoajiksi olisi tärkeää. Näin resursseja voitaisiin käyttää entistä tehokkaammin.

Taloudellinen tehokkuus ei ole välttämättä ristiriidassa asianmukaisen mielenterveyden huollon ja hoidon suhteen.  Esimerkiksi ryhmäterapiamuodot ovat sekä taloudellisesti, mutta myös hoidollisesti tehokkaita. Pääsäännön tulisi olla, ettei ketään jätetä syrjäytymään ja oman onnensa nojaan. Kaikenlaisen yhteiskunnallisen syrjäytymisen estämisen tulisi olla ensisijaisen tärkeää.

Monenlaisesta esteettömyydestä fyysisesti rajoittuneiden ihmisten suhteen puhutaan paljon. Tämä ei kuitenkaan useinkaan vaikuta sisältävän mielenterveyskuntoutujien esteettömyyttä elämissänsä. Millä tavalla esimerkiksi sosiaalisista peloista kärsivien ihmisten esteettömyyttä, vaikkapa kaupunkien katukuvassa edistetään? Olisiko ainakin tärkeää kouluttaa kaikkien alojen ihmisiä julkisella ja yksityisellä sektorilla, sekä vapaa-ajoillansa kohtaamaan ihmiset stigman aiheuttamisen sijaan myötätunnolla ja tällä tavalla esteettömyytä edistävästi.

Ihmisillisyyden normi vaikuttaa olevan sellainen, ettei useissa sosiaalisissa tilanteissa ja ihmisten parissa, joilla on monenlaisia arvomaailmoja ja asenteita, hyväksytä mielen heikkouta. Tätä ennemminkin paheksutaan, vaikkei ihmisellä ole välttämättä ollut mitään osaa ja arpaa sen suhteen, että hänelle on kehittynyt mielenterveyden häiriö tai pääsääntöisesti mielensairaus. Ihmiset joutuvat useimmissa sosiaalisissa tilanteissa peittelemään ongelmiansa ja antamaan pinnalista ja virheellistä kuvaa itsestänsä. Sosiaalinen ympäristö muodostaa erittäin merkittävän osan mielenterveyden ongelmia ylläpitävistä tekijöistä.

On myös tärkeää teroittaa päätöksentekijöiden, valtaväestön ja terveydenhuollon henkilökuntien mieleen, että mielisairaudet ovat mielellisen ulottovuuden lisäksi samalla tavalla fyysisiä ja biologisia, kuten esimerkiksi syövät. Kahtiajako fyysisten ja psyykkisten ongelmien suhteen on turhaa. Länsimainen lääketiede ikävä kyllä pohjautuu mielen ja ruumiin kahtiajakoon. Terveyskeskuslääkäreillä ei ole välttämättä asiallista tietämystä mielen ongelmista.

Toivottavasti tulevaisuuden suomalainen hyvinvointiyhteiskunta kohtaa inhimillisen moninaisuuden kirjon huomattavasti suuremmalla ymmärryksellä ja myötätunnolla kuin tänä päivänä.

Matti Nikama / https://www.facebook.com/MattiAnteroNikama

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Juhani Nurminen

Hyvä kirjoitus, ja olihan siinä jopa asiaakin, kuten;
"Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan tulisi erityisesti panostaa sellaisten henkilöiden aseman parantamiseen, joilla on ongelmia, joita he eivät ole itse aiheuttaneet. Tämä on todellista oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoo."

Mutta pääosin ihan puppua...

"Mielenterveyskuntoutujien asema on nykypäivän Suomessa kohtuullinen, ei kuitenkaan täydellinen. Hoitoa on saatavilla, vaikkakin ei välttämättä riittävästi. Monet henkilöt, jotka kärsivät vakavistakin mielenterveydellisistä ongelmista, eivät ole hoitotyön piirissä."

Monenkaan kohdalla tilanne ei ole kohtuullinen, ei edes tyydyttävä, saatikka hyvä. Hoitotyössä olevat eivät tunnista ongelmia, ja koulutus on puutteellista.

Käyttäjän opehuone kuva
Esa Mäkinen

"On erikoista, ettei esimerkiksi peruskouluissa nykyisten opetussuunnitelmien mukaan opeteta juurikaan psykologiaa ja itsetuntemusta"

Tuohan ei pidä paikkaansa. Aihe on kyllä koko perusopetuksen ajan esillä, ensin sisältöinä ja tavoitteina luokkien 1-6 ympäristöopissa ja sitten luokilla 7-9 terveysopissa.

Esimerkki kuudennen luokan sisällöistä:
Harjoitellaan tunnistamaan oman kehon ja mielen viestejä ja tiedostamaan omia ajatuksia, tarpeita, asenteita ja arvoja. Perehdytään terveyden osa-alueisiin ja voimavaroihin, arjen terveystottumuksiin, mielenterveystaitoihin, sairauksien ehkäisyyn ja itsehoitotaitoihin. Lisäksi harjoitellaan tunteiden tunnistamista, ilmaisua ja säätelyä. Tunnistetaan omaa oppimista tukevia asioita

Juhani Nurminen

"Esimerkki kuudennen luokan sisällöistä:
Harjoitellaan tunnistamaan oman kehon ja mielen viestejä ja tiedostamaan omia ajatuksia, tarpeita, asenteita ja arvoja. Perehdytään terveyden osa-alueisiin ja voimavaroihin, arjen terveystottumuksiin, mielenterveystaitoihin, sairauksien ehkäisyyn ja itsehoitotaitoihin. Lisäksi harjoitellaan tunteiden tunnistamista, ilmaisua ja säätelyä. Tunnistetaan omaa oppimista tukevia asioita"

Se mitä lukee opetussuunnitelmassa ei tarkoita, että asia toteutuisi käytännössä. Olen suunnitellut, että kirjoitan kirjan: pieni yhteiskuntaoppi. Siinä on asioita jotka jokaisen tulisi tietää, ja jotka ylä-asteella pitäisi opettaa - vaan harva korkeakoulututkinnonkaan suorittanut niitä tietää. Onko syy missä?

Käyttäjän MattiNikama kuva
Matti Nikama

Ainakaan omista peruskouluajoista ei muistu, että olisi ollut juurikaan psykologian aiheita ympäristöopissa tai terveysopissa. Ne on tosin voinut muuttuakin niistä ajoista. Kuitenkin näkisin, että psykologia olisi melko hyödyllinen omana oppiaineenansa. Hyödyllistä olis myös kaikilla koulutusasteilla opettaa entisstä enemmän oppimista ja oppimistekniikoita. Ne vaikuttaa nykyään jäävän erittäin vähälle huomiolle. Edes yliopistossa ei niitä juurikaan ole.

Juhani Nurminen

Totta. Psykologia on kuitenkin aivan jotain muuta kuin mitä lukemalla voi oppia. Yksi asia mitä pitäisi opettaa jo varhain on etiikka, eli moraalioppi. Jokaisellahan meistä on moraali, etiikkaa ei kaikilla ole - mitä se on?

Oppimistekniikat pitäisi opettaa jo ala-asteella, kuten "miten muistan nimeni" ;-) Tarkoitin siis; sinun nimesi.

Matematiikkaa pidän myös tärkeänä, ja logiikkaa, jota sitäkin voi opiskella ja oppia.

Sitten kommentoin esittelyäsi. - sori - , mitä on mahdollisuuksien tasa-arvo? Itse pidän tärkeänä yhdenvertaisuutta, mutta tässä pitää mennä historiaan, joka ei ole koskaan kuulunut lempiaiheisiini.

Käyttäjän MattiNikama kuva
Matti Nikama Vastaus kommenttiin #5

Etiikka on tärkeetä ja hyvin lähellä psykologiaa, mutta sitä joidenkin filosofien keskuudessa tarkastellaan ilmiönä, joka ei ehkä aivan sellaisenaan pelkisty takaisin ihmisen psyykkeen ilmiöihin. Tutkimuksellinen ote oppimiseen olis myös tärkeetä jo varhain. Itse tutkimuksen tekemisen oppimista on aika vähän jopa yliopistossa, joka päätetään melko laajaan tutkimusharjoitteluun.

Äidinkielessä on kyllä ainakin omana yläasteaikana on ollut laajempia kirjoitustöitä, jotka on ollut tutkimuksen kaltaisia. Matematiikka ja logiikka on kyllä erittäin tärkeitä. Logiikassa matikka ja filosofia taas linkittyy toisiinsa. Ja luonnollisen kielen käyttäminen on taas hyvin lähellä formaalia logiika kieltä.

Mahdollisuuksien tasa-arvo tarkoittais ainakin nykyiseen yhteiskunnalliseen ilmapiiriin nähden aika suuria muutoksia. Ihmisten asenteet on usein arvottavia ja syrjiviä tietynlaisia ihmisiä kohtaan, jolla tavalla asioiden ei tarvitsisi olla. Kyseessä voi olla sosiaalinen tai taloudellinen asema ja mahdollisuus olla oma itsensä ja toimia omista lähtökohdistansa ja mielenkiinnoistansa käsin. Syrjintä ja välinpitämttömyys syö ihmisten mahdollisuuksia.

Kaiken kaikkiaan koulussa ja elämässä, esimerkiksi peruskoulun aikana olisi tarvinnut enemmän valinnanvapautta ja haasteita. Yksilöityä opetusta, jonka antamisen ei luulisi olevan valtavan haastavaa, jos opettajalla on todella pedagogista ja psykologista taitoa ja silmää.

Käyttäjän opehuone kuva
Esa Mäkinen

Psykologiaa on sitten lukiossa omana aineenaan. On varmaankin katsottu, että oppilaiden ikätason takia sitä ei omana aineenaan perusopetuksessa opeteta. Ja ylipäätään uusia oppiaineita ei perusopetukseen noin vain tule, terveystieto on viimeinen kynnyksen ylittänyt. Uusia sisältöjä kyllä tulee, isoja ja pieniä: ohjelmointi, nämä hyvinvointiasiat, monilukutaito, draama, ilmastonmuutos, eläinten oikeudet, monikulttuurisuus...

Noin yleisenä vinkkinä: ennen kuin alkaa väittämään, että sitä taikka tätä ei ole koulussa, kannattaa kuitenkin tsekata ettei vaan olisikin.

Käyttäjän MattiNikama kuva
Matti Nikama

Kyllä vaikuttaa siltä, että on ihan perusteltua väittää, että näiden perusteellisten metataitojen, kuten psykologia, ihmistuntemuksen, itsetuntemuksen ja oppimisen opettaminen on aika vähäistä läpi koulutustasojen. Tottakai pohjaan omiin kokemusiini kouluista ja voi olla, että opetus suunnitelmat on siitä muuttunut. Juurikin luettelet erittäin tärkeitä aihealueita, joiden opettaminen olisi tärkeää. Muun muassa psykologiassa tai jonkinlaisessa oikeusopissa ihmisoikeudet, kanssaihmisten kunnioittaminen, myötätunnon ja ymmärtämisen opettaminen.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

"Länsimainen lääketiede ikävä kyllä pohjautuu mielen ja ruumiin kahtiajakoon. Terveyskeskuslääkäreillä ei ole välttämättä asiallista tietämystä mielen ongelmista."

Muuten ansiokkaassa blogissa nämä heitot perustuvat vanhentuneisiin käsityksiin ja turhanpäiväiseen yleistämiseen, joilla ei välttämättä ole vastinetta todellisuudessa, sen enempää kuin väitteellä "filosofian opiskelijoilla ei välttämättä ole asiallista tietämystä suomalaisten lääkäreiden työskentelystä".

Kyllä lääkärikoulutuksessa toki opetetaan mielen ja ruumiin välisiä kytköksiä, koska jokainen potilastyötä tekevä lääkäri lähes erikoisalasta riippumatta joutuu aivan vääjäämättä kohtaamaan työssään niin psyykkisiä ongelmia, psykosomaattisia oireita kuin ruumillisiin sairauksiin liittyviä psyykkisiä reaktioitakin. Etenkin terveyskeskuslääkärien potilaista erittäin suuri osa käy vastaanotolla pääasiassa psyykkisten ongelmien johdosta, tai näillä on ainakin merkittävää vaikutusta tapaan, jolla terveysongelma ilmenee.

Myös työterveyslääkärit kohtaavat omassa työssään monia mielenterveysongelmia, ja monet heistä ovat kehittyneet varsin osaaviksi niiden diagnosoinnissa ja pätevässä hoitamisessa. Tämän olen saanut todeta omakohtaisesti.

Käyttäjän MattiNikama kuva
Matti Nikama

Voin myöntää, että kaikissa kirjoituksissani en kokonaisuudessaan pohjaa kirjoituksiani laajaan tutkimukselliseen tietoon ja käytän omia mielipiteitäni ja kokemuksiani tiedon lähteenä, jolloin saattaa syntyä aiheettomia yleistyksiä. Hyvä, että näitä voi kommentoida ja esittää erilaisia näkemyksiä. Tämä on kuitenkin blogi ja tekstit ovat pohdintoja, joiden pidemmälle työstäminen voisi minulta vaatia laajempaan aineistoon tutustumista. Pidän kuitenkin blogejani kohtuullisen hyvinä pohdintoina, vaikka virheitä saattaa tulla mukaan.

Toimituksen poiminnat