Yhteisöllisyys ja solidaarisuus itsekkyyden haastajina

Ihminen on sosiaalinen eläin. Siitä huolimatta ihmiskunnan kyky solidaarisuuteen vaikuttaa olevan rajallista. Itsekkyys ja oman edun tavoittelu ovat psykologisia, kulttuurillisia ja poliittisisia ilmiöitä, jotka haastavat muun muassa hyvinvointiyhteiskunnan. Oman edun haalimista perustellaan sillä, että egoismi tulee vielä kääntymään jollakin tavalla kaikkien yhteiskunnan tai jopa ihmiskunnan jäsenten eduksi.

On vaikeaa muodostaa yhteiskuntajärjestystä ja poliittista järjestelmää, kun toistensa kanssa aivan ristiriitaiset periaatteet oikeuttavat kantajiaan toimimaan omien moraalisten periaatteidensa mukaisesti. Tarinat oikeudenmukaisesta yhteiskunnasta saattavat olla täysin ristiriitaisia keskenänsä riippuen edustavat näiden kertoja oikeisto, vasemmisto vai jotain poliittisesti riippumatonta ideologiaa.

Leikkausten ja kilpailukykysopimuksen maailmassa pyritään oikeuttamaa konkreettisia tekoja ja poliittista ajatusmaailmaa, jonka mukaan yhteiskunnan tukien varassa elävät vähävaraiset tai muuten heikossa asemassa olevat ihmiset ovat niitä, joiden pitää kustantaa nykyisen laman kansantaloudellisia kustannuksia erittäin suurella osalla nauttimistansa kokonaistuloista.

Vedoten järkeeni, oikeudenmukaisuuden- ja tasa-arvon tajuuni olen sitä mieltä, että suurimmat laman aiheuttamat kustannukset pitäisi maksaa rahalla, jolla ei vaikuta olevan inhimillisten ja yksilöllisten tarpeiden suhteen välitöntä käyttöä. On ongelmallista kattaa laman kustannuksia niiden ihmisten lompakoista, jotka ansaitsevat tuloja vähän ja, joiden jokainen euro menee välttämättömien inhimillisten tarpeiden täyttämiseen.

On tarpeetonta ja epäoikeudenmukaista millään tavalla moralisoida tai syyllistää ihmisiä, jotka eivät esimerkiksi erinäisistä syistä johtuen työskentele, vaan tulevat toimeen yhteiskunnan tukien varassa. He saavat pienen osan kansantaloudessa liikkuvista varoista, eivätkä näin ollen ole taakkoja tai oikeudenmukaisia leikkausten kohteita.

Ihmiset, jotka tulevat vähällä toimeen ja kuluttavat liki kaikki tulonsa ruokaan ja asumiseen ovat moraalisesti arvokkaita. Heitä tulisi kunnioittaa samalla tavalla, kuin nykyään ihaillaan korkeaa sosiaalista statusta ja suuria tuloja nauttivia ihmisiä. On tärkeää esittää kysymys, minkälaisista tuloista nauttiminen on oikeudenmukaista ja tasa-arvoista? Ovatko rikkaat, köyhät, keskituloiset vai mikään edellä mainituista ryhmistä taakkoja?

Yhteiskuntaa ja politiikkaa ohjaaviksi periaatteiksi tulisi ottaa taloudellisen niukkuuden sijaan ihmisarvon, ihmisoikeuksien,oikeudenmukaisuuden, mahdollisuuksien tasa-arvon ja inhmillisten tarpeiden täyttämisen periaatteet. Kullekin ihmisyksilölle tulisi tarjota inhimillistä hyvää tuottavia resursseja sen mukaan, mitä he edellä mainittujen periaatteiden mukaan ansaitsevat.

Tietynlainen yhteiskunnallisen ja poliittisen vallan uudelleenjako on myös tarpeellista, jotta tärkeät periaatteet ja päämäärät voivat toteutua. Heikossa asemassa oleville tulee olla mahdollista ja jopa helppoa päästä korkeampaan asempaan. Yhteiskunta voisi myös muuttua siten, että matala sosiaalisen statuksen roolit muuttuvat korkeampaa kunnioitusta nauttiviksi.

Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on hyväksi kehittynyt. Se ei ole kuitenkaan valmis. Vuosikymmeniä tehyä hyvää poliittista ja yhteiskunnallista työtä ei tule mitätöidä leikkauksilla ja heikennyksillä. Tai, jos näitä on välttämätöntä tehdä tulee niiden sosiaaliset, taloudelliset ja tasa-arvolliset vaikutukset arvioida tarkasti. Toivon mukaan suunta muuttuu siihen, että hyvinvointiyhteiskunnan rakenteita ruvetaan vahvistamaan.

Ihmisten hyvinvointiin sijoitetut rahat maksavat itsensä ilmiselvästi takaisin. Sosiaalista ja potentiaalista taloudellista hyvää ja hyötyä kertyy ihmisyksilöille, kun he nauttivat oikeudenmukaisesta ja tasa-arvoisesta hyödykkeiden ja resurssien jaosta. Pienituloinen henkilö on hyvä ja ansaitsee resurssit ja palvelut, joihin hän on oikeutettu.

Ihmisiä tulee koulujärjestelmän avulla valistaa ja kasvattaa suuntaan, jossa altruisimi, solidaarisuus ja yhteisöllisyys kukkivat. Vaikka ihminen olisi yksin ja erillään viihtyvä, voidaan tästä saavuttaa nautintoa kykenemällä ottamaan osaa jonkinlaiseen merkitykselliseen sosiaaliseen verkostoon ja kanssakäymiseen.

Ihmisten tulee löytää yhteikunnasta ja tämän kansalaisista ne kohteen, joita kohtaan he ovat valmiita olemaan solidaarisia. Kun asiaa mietitään tarkasti, varmasti itse kukin löytää ihmisen, joille hän auliisti on valmis verojen ja tulonsiirron muodossa tarjoamaan apua ja mahdollisuuksia pärjätä ja tulla toimeen yhteiskunnassa ja elämässä omista lähtökohdistansa ja mielenkiinnonkohteistansa käsin.

On syytä jatkaa suomalaisen yhteiskunnan kehitystä hyvään suuntaan, jossa tutkitulla tiedolla, mahdollisuuksien tasa-arvolla ja ihmisten välttämättömien tarpeiden tyydyttämisellä on enemmän merkitystä, kuin taloudellisen niukkuuden ja eriarvoisuuden politiikalla. Se, että kaikkia saavat oikeutettujen ansioidensa mukaan ei toteudu edes Suomessa. Työmaalla riittää tehtävää.

MattiNikama
Vihreät Turku

Olen turkulainen tuleva kokemusasiantuntija ja valtiotieteen maisteri filosofian oppiaineesta. Minulle tärkeitä aiheita ovat oikeudenmukaisuus, mahdollisuuksien tasa-arvo ja ihmisten henkilökohtaisten vahvuuksien kehittäminen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu