MattiNikama Ekologista hyvinvointia kaikille.

Työelämän murroksesta

Eduskunnassa on jo pidemmän aikaa käsitelty irtisanomissuojan heikennyksen mahdollistavasta lainsäädännöstä. Tämä on osa hallituksen laajempia toimia, joilla yritetään lisätä työllisyysastetta sekä tehdä työnteosta kannattavampaa ja hintakilpailukykyä parantavaa. Siitä, ovatko nämä toimenpiteet oikeanlaisia nykyisen kaltaisessa taloudellisessa ja työelämän tilanteessa, voidaan olla montaa mieltä. Eduskunnan keskustelut vaikuttavatkin jumittuneen hallituksen ja opposition kinasteluun sen sijaan, että saataisin toteutettua todella enemmistöä kansalaisista ja parlamentaarista enemmistöä yli hallitus -oppositiorajojen tyydyttävää työ -ja elinkeinopolitiikkaa.

Lähestyn aihetta yleisestä työelämän näkökulmasta. Yhteiskunnallista keskustelua kuunnellessa, vaikuttaa, että taloudellisten arvojen lisäksi ihmisen työelämäasemasta on tullut itseisarvo ja ihmisiä arvioidaan tai tuomitaan tämän perusteella. Näinhän asian laidan ei tulisi olla. Ihmisten tulisi olla arvokkaita osia yhteiskuntaa, olivatpa tai eivät he työelämässä. Suuria työn ponnistuksia ja saavutuksia ihaillaan, työelämän ulkopuolella olevien ihmisten ollessa paitsiossa. 

Oikeisto ja vasemmisto ovat yhtä mieltä siitä, että työllisyys prosentin ja työpaikkojen määrän tulee nousta. Nämä tavoitteet ovat hyviä ja kannattavia. Kuitenkin, ainakin hallituksen esittämät keinot ja arvot ovat vääränlaisia. Irtisanomissuojan heikentäminen asettaa muutenkin heikossa asemassa olevat ihmiset, kuten sairaudesta kärsivät, entistäkin uhanalaisempaan asemaan työelämään. Suomalaisessa vahvimpien ohjaamassa yhteiskunnassa, työstä irtisanomisen pitää olla vaikeaa, jottei työntekijöitä kohdella kaltoin ja heidän oikeuksia sorreta.

Inhmillisten arvojen ollessa keskiössä, myös työelämä ja talous seuraavat perässä. Kovat arvot ja asenteet ikävä kyllä vallitsevat Suomessa, vaikka emme maailman mittakaavalla olekaan vankan hyvinvointiyhteiskunna vuoksi ihmisten oikeuksia heikommin kunnioitavien yhteiskuntien joukossa. Ihmisten velvoittaminen mahdottomuuksiin ei ole järkevää eikä rakentavaa. Ihmisiä ei tule rankaista siitä, että he jostakin syistä ovat syrjäytetty tai syrjäytyneet työelämästä. Tyhjästä on vaikea nyhjäistä uusia työpaikkoja. Toki työpaikkoja on avoinna, mutta nämä eivät kohtaa työttömien työnhakijoiden kanssa.

Työelämää tulee kehittää tavalla, jossa lukuisia työntekemisen muotoja tuodaan kansantalouden mittareilla arvioitaviksi. Näkymättömät työnteon muodot, kuten opiskelu, vapaaehtoistyö, perhe-elämän pyörittäminen ja yksinkertaisesti oman henkilökohtaisen elämän pyörittäminen tulee saattaa arvokkaaksi työn tekemiseksi, jota myös taloudellisesti voidaan mitata ja arvioida. Ihmisten hyvinvointiin tehtävät panostukset ovat tehokkaimpia panostuksia myös talouteen. Rahan ja vallan sijaan yhteiskuntaa tulisi pyörittää hyvinvoinnin periaatteiden perustalta. 

Työelämän sääntelyn muutokset eivät ole tarkoituksenmukaisia nykypäivän työntekijöiden ja työelämän luonteen vuoksi. On ensiarvoisen tärkeää luoda sääntelyä, joka mahdollistaa parhaalla mahdolliella tavalla työn, vapaa-ajan, perhe-elämän opiskelun ja vapaaehtoistyön yhdistämisen. Perustulon käyttöönottaminen on ensimmäinen välttämätön askel otettavaksi tällä saralla. Ihmisten moralisoimisesta ja arvioimisesta heidän työelämäaseman pohjalta tulee luopua. Vaikka henkilö olisi omasta päätöksestään työelämän ulkopuolella, ei ole moraalisesti, taloudellisesti tai poliittisesti kestäviä perusteita arvioida heitä huonoiksi osiksi yhteiskuntaa.

Kaikille pitää taata tasapuoliset mahdollisuudet kehittää itseään ja tulla täysivaltaisiksi yhteiskunnan jäseniksi. Työajan pituuden sääntelyn suhtee on huomioitava, voidaanko sama arvokas työ tuottaa lyhyemmässä ajassa, samalla palkalla myös mahdollistaen useammille ihmisille työpaikan saaminen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän ElisaCichoracki kuva
Elisa Cichoracki

Kirjoitat "Irtisanomissuojan heikentäminen asettaa muutenkin heikossa asemassa olevat ihmiset, kuten sairaudesta kärsivät, entistäkin uhanalaisempaan asemaan työelämään." Huomaathan, että työsopimuslaissa on todettu epäasiallisena irtisanomisperusteena sairaus, joten sen perusteella ei voi ketään irtisanoa. Vasta sitten kun ihminen todetaan pitkään sairastettuaan pysyvästi työkyvyttömäksi, voidaan henkilö irtisanoa.

Miten ihmeessä perustulo rahoitetaan, jollei työssä käymisellä, kyllä siihen kaikkien tulisi kaikin mahdollisin keinoin pyrkiä, jotta heikompiosaisten, sairaiden, vanhusten, vammaisten ....elämä saadaan elämän arvoiseksi.

Käyttäjän MattiNikama kuva
Matti Nikama

Kyllä näitä epäasiallisia irtisanomisia tapahtuu työsopimuslaista ja muusta lainsäädännöstä huolimatta. Ja jos työntekijästä ei esimerkiksi pidetä, voidaan keksiä jokin ikäänkuin laillinen irtisanomisperuste, vaikka tilanne ei olisi esimerkiksi edes työntekijän itse aiheuttama.

Perustuloon ja muuhun liittyen toistan sen, että työnteko ja työasema on pyhiä lehmiä nykypäivän Suomessa. Työnteon ei tule olla ihmisen arvon mittari. Taloudellinen tehokkuus seuraa varmasti perässä, kun ihminen, eikä työ asetetaan keskiöön.

Toimituksen poiminnat