MattiNikama Ekologista hyvinvointia kaikille.

Sananen stressitietoisuuspäivästä

Tahdon hiukan kirjoittaa eilisestä stressitietoisuuspäivästä. Uskon, että minulla on jotakin sanottavaa omien kokemusten pohjalta. Toivottavasti voin rohkaista muita, jotka ovat olleet samanlaisissa kokemuksissa.

Stressistä olen kärsinyt koko ikäni raskaiden kokemusten vuoksi. Olosuhteet kotona ja koulussa olivat kuormittavat. Jouduin kärsimään erittäin rankasta henkisestä ja fyysisestä koko peruskoulun ajan.

Viimeinen niitti stressin kroonistumiselle tapahtui, kun sisko kuoli polkupyöräonnettomuuden jälkeen syksyllä 2007. Seuraavana keväänä lukion loppuessa koin hermoromahdukse. Tilanne pääsi kehittymään aivan liian pahaksi, kunnes 2018 syksyllä ymmärsin hakeutua psykologin vastaanotolle. Avun hakeminen oli minulle vaikeaa.

Psykologilla käyminen oli ensimmäinen kerta elämässäni, kun sain puhua ajatuksistani ja tunteistani jollekulle. 19:ta vuotisen elämän olin selvinnyt yksin, jakamatta tuntojani kenellekkään.

Psykologilla käymisen aloittamisesta lähtien elämäni on kulkenut pääsääntöisesti hyvään suuntaan. Mielenterveyden palveluita olen nyt käyttänyt kymmenen vuotta. Tätä kaikkea ei olisi tarvittu, jos perhe, kaverit, koulu ja yhteiskunta eivät olisi minua hylänneet ja sivuuttaneet.

Ahdistus ja stressi on minulle jokapäiväistä. Toivon terapiassa käymisen auttavan minua siten, ettei stressi ja hdistus olisi enää jokapäiväistä. On raskasta olla aamulla ensimmäisenä ja illalla viimeisenä stressaantunut ja ahdistunut. Mindfulness ja meditaatio ovat minua auttaneet.

Raskaat kokemukset ja mielenterveyden ongelmat estävät monien pärjäämisen ja menestymisen elämässä. Eteenpäin pyrkiminen pelottaa. Yritän kuitenkin olla sinnikäs ja periksiantamaton. Tietyt heikkoudet olen onnistunut kääntämään vahvuuksikseni.

Jo pienestä pitäen ole kokenut pienemmän puolustuksen ja vääryyksien vastustamisen elämäntehtäväkseni. Siksi tahdon vaikuttaa politiikassa. Tahdon, ettei kukaan joudu kokemaan asioita, joita olen itse näynyt läpi. Tahdon viestiä ihmisille, että toivoa on. Kaikesta voi selvitä.

Mielenterveyden -ja sairauden hoito on osittain yhteiskunnallisesti laiminlyöty. Monista hyvistä ponnisteluista ja esimerkeistä huolimatta asiaa ei ole huomioitu tarpeeksi saatika resursseja panostettu riittävästi. Yhteiskunta ja ihmisten asenteet eivät usein ole hyviä meille mielenterveyden kanssa kamppaileville. Tarvitaan suuri muutoksia ihmisten asenteisiin.

Henkilökohtaisesti yritän kompensoida heikkouksiani vaatimalla itseltäni paljon, jotta olisin hyväksytty. Yritän olla jonkinlainen supersuorittaja. Tämä on toisinaan erittäin haasteellista yhdistää oman jaksamisen kanssa. Armollisuus itseä kohtaan on ensiarvoisen tärkeää. Silloin jää voimia auttaa muitakin.

Kaikkein tärkeintä olisi, että ihmiset saisivat ennaltaehkäisevän avun tai apua välittömästi kuormittavien kokemusten jälkeen. Itse olen harmillisesti joutunut kärsimään ongelmistani yksin vuosikymmeniä. Yhteiskunta ja läheiset ovat minut siinä mielessä pettäneet. Apuani saadessa valkesi, ettei minun ongelmia hoideta hetkessä.

Olen ollut onnekas kohdatessani todella hyviä mielenterveyden ammattilaisia. Minulle ja kaltaisilleni on elintärkeää saada tarpeellista psykoterapeutin apua. Avuntarvitsijoiden joukko on huomattavasti suurempi, kuin julkisesti puheesta saattaa päätellä. Kyseessä on kansallinen epidemia.

Politiikan kannalta on tärkeää, että mielenterveyden hoitoon panostetaan nykyistä enemmän. On erikoista, ettei mielen ongelmia voida nähdä samalla viivalla fyysisten sairauksien kanssa. Useissa tilanteissa palvelut ovat niin ruuhkautuneita, ettei riittävää apua ole saatavilla. Esimerkiksi pelkkä lääkehoito ei usein toimi tai riitä.

Sosiaaliset suhteet ja työelämäkysymykset ovat usein erittäin haasteellisia jaksamisensa kanssa painijoille. Itse huomaan liikkuvani jaksamiseni äärirajoilla kirjoittaessani väitöskirjaa, sekä käydessä neljä päivää viikossa toisessa työssä.

Olisi tärkeää, että mielenterveyden ongelmiin liittyvä häpeän stigma voidaan poistaa kokonaan. En kuitenkaan kannusta aivan pitelemättömään avoimuuteen. Joissakin tilanteissa, kannattaa olla varuillaan, kenellä mielenterveysasioista puhuu. Tämä saattaa johtaa epäasialliseen kohteluun.

Itse olen kiitollisessa asemassa ollut sen suhteen, että olen pääsääntöisesti saanut tarvitsemani avun, vaikkakin välillä liian harvaan Turun kaupungin palveluiden ruuhkaantumisen takia. Suuri osa avuntarvitsijoista ei nykyisellään edes päädy ruuhkautuneiden palveluiden luo.

Mielenterveyden hoito on, sekä ihmisoikeuskysymys, mutta myös taloudellinen kysymys. On tutkittu, että jokainen yhteiskunnan mielenterveyspalveluihin sijoittama euro palaa seitsenkertaisena takaisin.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat